keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2017

Uusi blogi!!

Tein uuden blogin Ässälle, koska aattelin aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja jättää tämän blogin muistoksi.

LINKKI UUTEEN BLOGIIN TÄSSÄ

Kaikki lukemaan mun uutta blogia jos kiinnostaapi mun ja Ässän meno. Sinne kirjottelen meidän menosta ja Ässän kehittymisestä! 

tiistaina, helmikuuta 28, 2017

Onnellinen hevosenomistaja

Onnellinen hevosenomistaja ilmoittautuu! Tosiaan eilen 27.2. allekirjoitettiin paperit ja nyt olen taas hevosenomistaja! Tätä on odotettu kauan ja en millään olisi malttanut odottaa sitä päivää, kun virallisesti hevonen on mun. 

27.2.2017--> ❤


Tässä on siis Pakan Ruutu Ässä "Ässä." Hän on kohta nelivuotiaaksi kääntyvä suomenhevosruuna. Luonteeltaan kiltti, mutta vielä vähän vauva! Vielä en osaa enempää kertoa teille Ässästä, mutta kirjoittelen uuteen blogiini kun tutustun herraan paremmin. Saa nähdä minkälainen hevonen tästä vielä tulee!



sunnuntaina, helmikuuta 05, 2017

Lainaratsuja

Moikka!

Jotkut on kyselleet multa, että miksi poni myytiin yms. Ja yksinkertaisesti syy oli, että poni alkoi jäädä mulle liian pieneksi, eikä enää näytetty niin sopusuhtaiselta. Pian saatte kuulla mun hevoskuvioista lisää.

Ponin lähdön jälkeen oon ratsastanut muutamia kertoja. Oon mennyt pari kertaa tallin yhdellä yksärihepalla, irlannincob tammalla. Sen kanssa oon mennyt kentällä koulua ja se on  toiminut hyvin, kun vaan osasin ratsastaa. Ihanaa vaihtelua ratsastaa ihan eri rotuisella, en oo ikinä mennyt tupsujalkasella ja nyt sain kokea senkin! 


Ja tällä viikolla ratsastin teille tutulla suokilla, Kekellä ja ei niin tutulla eestinponi Ruskolla. Viivi oli mun kanssa tallilla ja hän otti meistä videota, jotka on jo youtubessa ja aattelin nyt täällä blogissakin kertoa vähäsen niiden ratsastuksesta, ettei täällä niin hiljasta olisi! 

1. & 2. Keke
3. Rusko 
Keskiviikkona menin Kekellä. Tein vaan ympyröitä, suunnanvaihtoja, pysäytyksiä. Aluksi ihan käynnissä ja Keke ei olisi malttanut kävellä tai saatika kuunnella. Koko tunti meni aikalailla päin persettä, mä en tiedä johtuiko se sen kuolaimesta vai ihan siitä etten osannut ratsastaa, mutta en saanut sitä ollenkaan avuille ja se kokoajan painoi kädelle, puri kuolaimeen eikä kuunnellut yhtään, mun piti välillä jopa ratsastaa päin aitoja, että se hevonen pysähtyi. Loppuraveissa tuli pari ihan ookoo pätkää, mutta muuten se meni aika penkin alle.


Torstaina Ruskolla ja se meni vähän paremmin kuin keskiviikon ratsastus. Ruskon kanssa aluksi käynnissä avoja, sulkuja, pysäytyksiä, suunnan vaihtoja ja ympyröitä. Sulut ja avot meni oikeestaan aika hyvin, kun ratsastin vaan koko ajan. Rusko oli vähän koko ajan pohkeen takana, mutta aina välillä sain sitä paremmin pohkeen eteen. 

Ravissa tein samoja juttuja, mutta en avoja tai sulkuja. Kevensin aika paljon, mutta välillä istuin myös harjoitusraviin. Rusko meni ihan ok välillä, kun sain sen pehmeemmäksi kädelle. Laukkaa otin pieniä pätkiä, koska tuntui ettei Rusko pysy pystyssä ilman kenkiä. Laukat meni ok, muutama väärä laukka nousi, kun itse nostin vähän hätiköidysti. Kun itse aloin ratsastamaan nostot, nousi ihan oikea laukka. Ja loppuun vielä ratsastin hetken ravia, poni oli jo paljon parempi ja kiva ratsastaa.



sunnuntaina, tammikuuta 22, 2017

Kaikki hyvä päättyy aikanaan

The day came and went when my first lovely best own pony left to teach riding secrets to another rider. I don't know what to say, I'm speechless. I just want to say that I'm so thankful to you for these almost four years. Better first own pony I wouldn't have been able to get. Thank you❤  

3.5.2013 - 21.1.2017




En olis parempaa ponia voinu saada. Se opetti mulle niin paljon. Oon oppinut kolmen vuoden aikana ratsastamisesta ihan sikana ja ylipäätään hevosen omistamisesta niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla. On tullut koettua onnistumisia ja epäonnistumisia. Kiitän siitä, että oon saanut näin hienon ponin, tää on ollut ihan parasta. 


Meidän alkutaival ei ollu nättiä, päin vastoin. Poni tiputti mut monet kerrat, monet kerrat tuli itkettyä, monet kerrat tuli pelättyä. En mennyt yksin maastoon, kentälläkin pelkäsin nostaa laukan, koska tiesin mitä se on tehnyt ja mihin se pystyy, esteitä en hypännyt juuri ollenkaan, koska poni vei mua 6/0, se laukkas täysiä ja piti päätä alhaalla, enkä mä saanut sitä ylös ja sen takia se sitten sai tiputettua mut monet kerrat, mutta en silti antanut periksi, koska mä uskoin että meistä tulee vielä jotain ja että mä opin ratsastamaan sillä vielä joku päivä, ja mikä tärkein mä rakastin sitä. Siitä pikkuhiljaa se kuitenkin lähti ja luottamus kasvoi. Ratsastin suurimman osan itekseni, mitä nyt joskus kävimme estevalkuissa ja koulutunneilla. Opin itse miten sitä ratsastetaan ja yhteistyö alkoi sujumaan niin koulussa kuin esteilläkin. Ponista tuli mulle niin sanoinkuvailemattoman tärkeä.





Ei ollut mitään ihanempaa, kuin mennä tallille, jossa oma rakas poni odotti ja kun sitä huusi, se hörisi takaisin ja tuli portille vastaan. Tuun ikävöimään sitä niin paljon. 

Poni oli mulle se tärkein ja kaikki kaikessa. Mulla oli aina sen luona hyvä olla ja se aina piristi, vaikka meni kuinka paskasti. Poni autto mut niistä huonoimmistakin ajoista ja auttoi mua jaksamaan ja ponin takia vielä oon täällä. Poni on ollut ihan parhain poni. 
















Poni oli niin kiltti, niin ihmisrakas kun olla ja voi, ihanin ja kiltein poni, jonka kukaan voi ikinä saada. Oon niin ilonen ja onnellinen, että sain kokea kaiken tuon noin ihanan ensimmäisen ponin kanssa, kiitos.



Hyvää matkaa uuteen kotiin rakas❤